Odotusaika meni loistavasti. Olin kärsinyt edellisen raskauden aikana kaikkea mahdollista raskaudenajan astmasta pahenevaan atooppiseen ihottumaan asti, mutta nyt olo oli mitä mainioin!! Eikä huoli painanut mieltä , kunnes….Olin yksin poikien, Jere 2v ja Riku 5v, kanssa pohjoisessa lomalla. Raskausviikkoja oli kasassa 34 ja seuraavana päivänä meidän piti lähteä yöjunalla takaisin etelään.Supistukset alkoivat yöllä, tietenkin. Supisteli jo 5-7 min. välein kun lähdettiin lähimpään synnytyssairaalaan, Kuusamoon. Ukki ajoi kuin olisi ollut tuli ..siellä, ja pakkanen paukkui. Kuusamossa minulle laitettiin estotippa ja matka jatkui ambulanssilla 250km päässä olevaan Ouluun. Minulla oli liian vähän viikkoja, että olisin voinut jäädä Kuusamoon.Oulun sairaalassa minua tutkittiin ultralla ja hoitohenkilökunnan kasvot menivät vakaviksi??!! – ”Mikä siellä on hätänä??!! Onko vauvalla kaikki hyvin??!!” Ei mitään vastauksia vaan minut kuskattiin sikiötutkimusyksikköön parempaan ultraan. Siellä ultraava lääkäri selitti samalla kun ultras ”Tässähän on molemminpuoleiset käsipuutokset ja sydämessäkin on jotain vikaa. Missäs Rouvaa on tutkittu? ” MITÄ!!!! Ei missään!!Tästä alkoi meidän perheen uusi elämä. Kaikki mikä oli ollut itsestään selvää tähän asti ei ollut sitä enää.Oulussa sikiötä ultrattiin monen erikoismiehen voimin ja saatiin selville, että molemmat kädet ovat epämuodostuneet ja niissä on vain 2 sormea kummassakin. Oikeaa kättä hän pitää jostain syystä koko ajan koukussa. Aivojen rakenne näytti normaalilta, mutta muuten sikiön koko oli huomattavasti pieni viikkoihin nähden. Sydämessä oli yksi laskimoyhteys liikaa ja jotain muutakin ’pientä’ oli.Perinnöllisyyslääkärikin kävi, antoi 3 vaihtoehtoa;1.Sikiökuroumat, jossa sikiö sotkeentuu sikiökalvoihin ja näin ’hirttää’ sormia pois .2. Geenivirhe, jolloin vika olisi vain käsissä3. Kromosomivika, joka olisi pahin ja laaja-alaisin vaihtoehto.Mitään varmaa hän ei alkanut minulle sanomaan. Ei auttanut kuin odottaa ja toivoa … mitä? Olin 9 päivää Oulussa, kunnes tilanne oli rauhoittunut sen verran, että minut voitiin siirtää Helsinkiin Naistenklinikalle. Siellä sikiön kasvua seurattiin, ja kun sitä ei tapahtunut kahteen viikkoon, päätettiin synnytys käynnistää 25.3.
CDLS Cornelia de lange