3kk -8kk
Lähettänyt 1. toukokuu 2013 – 16:04 käyttäjä root
3kk -8kk
Tuli heinäkuu ja kesäloma, päätimme uskaltaa lääkärin kannustamana pohjoiseen lomalle. A-K oli ollut jo useamman päivän räkäinen, kuume nousi lähtöä edeltävänä päivänä. Aikamme tuskailtuamme päätimme silti lähteä, ja mennä heti Rovaniemellä päivystykseen jos kuumeilu jatkuu. Näin kävi. Kun istuin aamuseitsemältä Aino-Kaisan kanssa päivystyksessä, nauttivat perheemme miespuoliset jäsenet Rovaniemen kauniista, tosi lämpimästä kesäaamusta. Tästä alkoi muuten intiaanikesä.
Aino-Kaisalla oli korvatulehdus; lääkkeet haettuamme lähdimme jatkamaan matkaa mummolaan. Kaksi viikkoa meni mukavasti, oli aivan tajuttoman kuumaa niille leveysasteille. Aino-Kaisa oli koko loman ajan body päällä.
Eräänä yönä ruokailun jälkeen 4 aikoihin alkoi Aino-Kaisa oksentelemaan ja kuume nousi 40 asteeseen . Säikähdimme, sillä hän hengitti tosi huonosti ja oli hirveän limainen. Soitimme ambulanssin, ja lähdimme ajamaan vastaan, ja kohti terveyskeskusta. Ambulanssin kohdatessamme hengitys oli jo parempi, mutta jatkoimme sillä matkaa varmuuden vuoksi. Lääkäri lähettikin meidät Rovaniemen keskussairaalaan samantien.
Siellä ilmeni, että kyseessä oli pissatulehdus. Koska hänellä on virtsan takaisinvirtausta, niin pöpö nousi munuaisiin asti. Crp-arvot olivat korkeimmillaan 320. Onneksi hoito alkoi tehoamaan heti, ja vietettyämme Tästä alkoi Aino-Kaisan pissatulehduskierre; hän sairasti kaikkiaan 6 munuaistason pissatulehdusta marraskuun alkuun mennessä. 2-3 viikon välein oltiin sairaalassa viikko.
Syyskuun alussa Aino-Kaisalle tehtiin virtsateiden tähystys, samalla gastrostoomaletku vaihdettiin kätevään Mic-Key-nappiin. Samassa yhteydessä tehtiin tietokoneella mittausta minkä verran jää pissaa rakkoon (urodynaaminen tutkimus); jos se olisi pissatulehduksien syynä. Tässä vaiheessa ehdotettiin jokapäiväistä katetrointia, onneksi siihen ei ollut tarvetta.
Olimme jo aivan epätoivoisia, hän oli todella sairas näiden tulehdusten aikaan; korkea kuume, käsittelyarka ja kovaa oksentelua. Silmiini sattui päivystyksessä paperi, jossa haettiin vauvoja, joilla oli pissatulehduksia. Otin yhteyttä kyseiseen lääkäriin, mutta Aino-Kaisaa ei voitu ottaa mukaan, koska hänellä oli jo menossa estolääkitys. Lääkäri kehoitti meitä alkamaan omatoimisesti lääkitsemään tyttöä karpalomehulla, josta tässä tutkimuksessa oli kyse. Näin teimme, ja tulehdukset pysyivät poissa aina helmikuun puoleenväliin asti.
Kun tuli syksy ja ilmat kylmenivät, tuli eteen uusi ongelma, hikoilu. Aino-Kaisa hikoili valtavasti. Tämä ongelma oli ’huomattu’ jo aikaisemmin kesällä, mutta silloin se ei haitannut. Ulkoilu alkoi olla ongelma; ei tiennyt miten pukea ja aina tuli nuhaa ja flunssaa. Lääkärien kanssa tästä neuvoteltuamme päätimme pitää Aino-Kaisan sisällä talven ja odottaa uutta kesää. Tästä tuli sitten muita ongelmia. Vanhempi poika kävi esikoulua, ystävällinen naapuri alkoi kuljettamaan häntä oman poikansa ohella sinne. Pienempi poika oli kotihoidossa, ja hänet saatiin pihallamme työskentelevän perhpäivähoitajan mukaan ulkoiluun. Varahoitopaikaksi saatiin hänelle tuo sama paikka, päiviksi jolloin olimme Aino-Kaisan kanssa sairaalassa.